Winter War x MAJ yhdessä esittää: Hyvinvoinnin vaikuttajat – Laura Niemelä

LAURA NIEMELÄ – TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN

”The simplest things are often the hardest to grasp” Lu Xiaojun

Ah, uusi vuosi, tavoitteiden asettamisen kulta-aika! Jääkö sinulta – tai jos olet ohjaaja/valmentaja, asiakkailtasi – tavoitteet usein puolitiehen? Horjuuko ensi hetken motivaation hurma kahden viikon jälkeen? Jos tämä kuulostaa tutulta, vika useimmiten on tavoitteen asettelussa, mutta helposti ajaudutaan negatiiviselle alueelle, ajatellaan itsekurin puutetta, saamattomuutta, laiskuutta, menetetään usko valmentajaan – mihin se kehitys sitten viimeistään tyssää.

Minun työstäni suuri osa on muutoksen ohjaamista. Teknisen muutoksen ohjaamisessa on paljon yhtymäkohtia kaikkeen muutokseen ja kehittymiseen. Muutos on aina vaikeaa jos se on liian suurta, se kommunikoidaan huonosti, sille ei anneta riittävästi aikaa tai sitä ei ole yksilöllisesti sovitettu – aivan kuten vaikkapa tempaus.

Kun puhutaan tavoitteiden asettamisesta, puhutaan usein niiden jakamisesta lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin sekä siitä, kuinka realistisia ne ovat. Nämä ovat teknisiä asioita, helppoja mitata numeroin. Nämä pitäisikin aina olla selvillä, ne ovat kuin kompassi, joka pitää laivan oikeassa suunnassa.

Usein puhutaan myös motivaatiosta, joka on hieman häilyvä konsepti omasta mielestäni, tämä on se vaikeammin mitattava puoli. Ehkä siksi siitä onkin helppo löytää syy – todellinen tai ei – epäonnistuneisiin projekteihin ”kadotin motivaation”, ”tuli motivaatiopula”. Sitä ei voi laittaa numeroiksi, se perustuu subjektiivisuuteen.

Olen huomannut, että syy löytyy usein edellä mainittujen asioiden yhtymäkohdasta ja samalla niiden takaa. Tavoitteita asettaaksesi, aikaväliä miettiessäsi, sinun tulee hyvin tarkasti miettiä, mihin sinä olet valmis sitoutumaan. Millaisen panostuksen sinä olet valmis antamaan, jotta pääset tavoitteeseesi, millaiset aikaresurssit järjestät ja kuinka paljon epämukavuutta olet valmis sietämään. Tavoitellessasi jotain, mitä sinulla ei nyt ole, vaaditaan aina muutosta nykyiseen.

Tässä kohtaa usein harhaudutaan ja sekoitetaan keskenään motivaatio ja sitoutuminen. Tai ehkäpä tavoitteesi ei ole lähtenyt omasta halustasi vaan ulkoisesta paineesta. Tässä kohtaa usein aletaan haaveilemaan lopputuloksesta, juuri kun pitäisi kohdata se tosiasia, että tie sinne saattaa olla, ainakin ajoittain, melko yksitoikkoinen, pitkän tuntuinen ja ei-niin-hohdokas. Ja askeleet sinne saattavat olla pienemipä kuin haluaisit.

Mikä tahansa tavoite onkaan – nostotekniikan muuttaminen, kyykkyennätyksen kasvattaminen, oman asenteen muuttaminen, ruokavalion muuttaminen – tärkeintä on säännöllisyys ja johdonmukaisuus. Tasaisuus. Tarvitaan riittävä määrä toistoja tätä uutta asiaa. Siksi asioita ei voi olla montaa kerralla, ne eivät voi olla monimutkaisia tai liian vaativia.

Riittävä määrä toistoja saadaan kun niiden kasaan saamiseen sitoudutaan. Mikä sitten on se riittävä määrä, se onkin jo aivan eri otsikon – tai useammankin – aihe. Jos sinun on vaikea määritellä, millainen määrä olisi riittävä, hanki valmentaja. Tai ainakin lähde pienin askelin liikkeelle.

Speedsters-urheilija Sara Pihlflyckt valmistautumassa suoritukseen WW’18-kilpailussa

Toinen hyvin tärkeä asia, jotta muutosta todella tapahtuu, on ymmärtää MIKSI kukin asia tehdään ja mitä jokaisella matkan askeleella haetaan. Kun ymmärrät jokaisen askeleen merkityksen lopputuloksen kannalta, sitoutuminen muuttuu paljon helpommaksi.

”Miksi tämä tempaus on vuodesta toiseen niin vaikeaa” ”Montako toistoa ja harjoitetta olet tehnyt pelkällä tangolla viimeisen viikon, kuukauden aikana?”

”Miksei tämä overhead liikkuvuus vaan parane” ”Montako minuuttia olet viettänyt valakyykyssä / saksityönnössä viimeisen viikon, kuukauden aikana?”

”Miksei tämä paino putoa” ”Montako päivää olet syönyt ruokavalion mukaan putkeen viimeisen viikon, kuukauden aikana”

Kaikki tämä toki olettaen, että valmennus on kunnossa. Paljon tehokkaampaa kuin ”miksei, miksei” (silloin yleensä enemmän puhutaan kuin tehdään) olisi selvittää, mikä olisi pienin ja helpoin askel parantaa asiaa. Mihin sinä pystyt aivan varmasti sitoutumaan. Ja sitten toteuttaa sitä. Riittävästi. Kunnes muutosta on tapahtunut. Ja toistaa tätä sykliä.

Tässä kohtaa on hyväksyttävä, että kerrallaan voi kehittää vain tiettyä määrää asioita. Ja että asioita on tehtävä tietyssä järjestyksessä.

Tässä kohtaa on hyväksyttävä, että joskus eteneminen on oletettua hitaampaa. Että et ehkä pysty sitoutumaan riittävään määrään muutoksia, että olisit kesäkunnossa 2019 tai kyykkäisit 30kg enemmän ensi juhannuksena tai tempaisit enemmän kyykkyyn kuin raakana silloin. Että askeleiden on usein oltava hyvin, hyvin pieniä. Pienempiä, kuin usein haluaisit.

Tässä kohtaa on hyväksyttävä, etteivät edellä mainitut asiat ole heikkouden merkki, vaan kyseessä on prosessiajattelu. Se on kuin ketju, tai pyramidi, tai silta – skippaa, kiiruhda tai hoida puolihuolimattomasti yksi vaihe ja koko rakennelma romahtaa. Joten älä tee asetelmasta itsellesi epäonnistumiseen johtavaa, vaan aloita vaikka kaikista pienimmällä askeleella ja vain yhdellä asialla, kunhan pystyt sitoutumaan siihen. Kun se muutos on uusi normaali, ota seuraava askel. Kuulostaa yksinkertaiselta, ja niin se onkin. Me vain usein ylianalysoimme, monimutkaistamme, haukkamme liian isoja paloja – aivan kuten vaikkapa tempaus.

Tee erilaisia tempauksen allemenoharjoitteita pelkällä tangolla sata toistoa kaksi tai kolme kertaa viikossa kolmen viikon ajan – se on kerrallaan vain 3 drilliä, 3-4×10, hyvä lämppä. Sitoudu siihen ja katso kolmen viikon päästä, onko alle meneminen jo helpompaa