Urheilijakuva: Laura Pihkala, tasapaino elämässä (2/3)

WW:n Urheilijakuvan kolmiosaisessa sarjassa esitellään kisalavoilta vuosien varrelta koko lajikansan tietoisuuteen nousseen, yleisen sarjan urheilijan tarinaa ja matkaa läpi treeni- ja kisakausien. Toisessa osassa katsotaan, kuinka urheilija valmistautuu helmikuun alussa odottavaan kisaviikonloppuun. Ensimmäinen osa (työ)elämän ja tavoitteellisen harjoittelun tasapainottamisesta luettavissa täältä.

Viime talven Winter War -kisoissa seitsemänneksi tiensä urheillut Laura Pihkala, 26, tekee helmikuun alussa jälleen paluun Tampere Areenan kisalavoille. Kolmansiin WW-kisoihinsa valmistautuva urheilijan elämää täyttävät tavoitteellisen toiminnallisen harjoittelun rinnalla helsinkiläisellä Konalan CrossFit 10K:lla valmentaminen, ”saliemännän” roolissa puuhaaminen sekä leikkaussalisairaanhoitajan päivätyö Meilahden sairaalassa.

Kisoihin on matkaa vielä pari viikkoa. Miltä urheilijan valmistautuminen kohti kisaviikonloppua on näyttänyt töiden ja muun elämän rinnalla?

Hei taas Laura! Millä mielin olet lähtenyt vuoteen 2019?

“Oikein hyvillä mielin! Pitkin syksyä oli vähän taistelua terveenä pysymisen kanssa, mutta nyt on pystynyt taas keskittymään olennaiseen, ja se alkaa onneksi näkymään salillakin.”

WW-karsinta paketoitiin marras-joulukuussa. Millainen fiilis karsinnasta lajeineen kaikkineen jäi?

“Mulla oli karsinnan aikaan tosiaan vähän flunssaa, minkä takia piti katsoa tarkkaan, mitä siinä ohessa tekee. Kävin myös vetämässä yhden painonnostokisan, että sen ja karsintojen lisäksi en treenannut juurikaan muuta, vaan muun ajan keskityin vaan käymään töissä ja palautumaan. Ei paljoa, mutta lajeista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis.

Lähdin karsintaan one and done -meiningillä, mut kakkosviikon chipper (laji 3, katso lajit täältä) täytyi kuitenkin uusia epähuomiossa väärin tehtyjen käsipainotempausten takia. Tuolla tapaa ei ole tullut hetkeen sekoiltua liikestandardien kanssa, mutta onneksi somessa ollaan tarkkana ja loppu hyvin kaikki hyvin! ;)”

Mikä oli sinulle karsinnan suosikki? Entä haaste?

“Tankokompleksi (laji 2) oli tietty oma suosikkini ja tiesin sen sujuvan itseltäni ihan kohtalaisesti. Ensimmäisen jumpan (laji 1) vaikutus pääsi silti yllättämään. Mun kohdalla vahvuus on selkeästi ennemmin lyhyissä, kuin pitkissä lajeissa. Viimeisessä lajissa (laji 4) jännitin vähän sitä kauheaa chest to barien (rinta tankoon -leuanvetoliike) määrää, mutta sain jopa vähän yllätettyä itseni niiden kanssa.”

Katseet on nyt käännetty kohti helmikuun alkua ja kisaviikkoa. Miltä ohjelmasi on viime aikoina näyttänyt?

“Nyt on ollut ehdottomasti uusi vaihe silmässä. Vielä tammikuun alussa pystyi lisäämään harjoitteluun volyymia ja paukuttamaan kovempia metconeita ja intervalleja ja siinä sivussa ylläpitämään voimaa ja karsimaan omia heikkouksia. Kokonaisuudessaan ohjelma muuttui aiemmasta, mikä onkin oikein mukavaa vaihtelua. 🙂 Kun päästään lähemmäs kisaviikkoa, lasketaan taas volyymia.”

Viime talven kisojen alla työskentelit vielä kolmivuorolaisena sekä päivystit. Nyt valmistaudut kauden pääkisaan toisenlaisista lähtökohdista. Millä tavoin jaksaminen ja valmistautuminen ovat muuttuneet verrattuna aiempaan?

“Eron huomaa selvästi. Pystyin kyllä silloinkin kisojen alla sopimaan töissä vähän iisimpiä vuoroja, ja onnistuin mielestäni kisaprepissä hyvin. Kokonaiskuormitus on nyt kuitenkin selkeästi matalampi ja arki tasaisempaa. Päivät eivät enää ole selviytymistaistelua, mitä ne vuosi sitten välillä tuppas olemaan. Jokainen vuosi on myös sen puolesta helpompi, että on oppinut itsestään ja kuuntelemaan omaa kroppaa niin, että ei tarvitse enää arpoa, mitkä asiat toimii itsellä ja mitkä eivät.”

Millä tavalla arkesi on nyt, kisojen alla, muuttunut? Èntä mikä on sellainen seikka – treenissä, palautumisessa, muussa elämässä – mistä et luovu, vaikka muita muutoksia olisi tehtävä?

“Treeniohjelman muutosten lisäksi huomaan, että mulla on kisojen lähestyessä normaalia terävämpi fokus, ihan selkeästi erilainen kuin perusharjoittelukausilla. Treenikausilla en aktiivisesti mieti kisatavoitteitani sen ihmeemmin tai varsinaisesti mitään tiettyjä kisoja, mutta nyt teen selvästi kaiken vähän tarkemmin ja mahdollisimman fiksusti. Tässä vaiheessa voi kuitenkin todennäköisemmin vielä pilata kunnon kuin tehdä enää mitään ihmetekoja.

Ja mistä en luovu, no, vaikka kuinka olis kisapreppi tai mikä vaan meneillään, niin jos joskus tekee vaikka mieli herkutella, niin henkilökohtaisesti en usko sen vaikuttavan mihinkään, mitenkään… Korkeintaan positiivisesti! :D”

Sitten itse kisaviikolle. Miltä juuri kisoja edeltävät päivät kohdallasi näyttävät?

“Perus työviikko. Treenien osalta mulle sopii selkeä kevennys – kyllä mulla vaan irtoaa parhaiten silloin, kun kroppa on ihan fressi ja tuore. Vikalla viikolla en tee enää mitään lihaksistoa tai hermostoa kuormittavaa tai jumittavaa. Ei tietenkään täysin lepoakaan, ettei kroppa mene ihan löysäksi, vaan kehoa huoltavia asioita, kuten hierontaa ja lisäksi valmistavia treenejä: napakoita keuhkotuksia, räjähtävyyttä ja nopeutta herätteleviä harjoituksia. Niillä saan kropan kisakuntoon.”

Entä itse kisoissa – kuinka lataat itsesi lajeihin?

“Mulla ei varsinaisesti ole tiettyjä kisarutiineja. Teen kaiken just niin kuin kotisalillakin, ei siellä kannata alkaa mitään uusia juttuja kokeilemaan. Oon huomannut, että mulle ei sovi sellainen yksin psyykkaaminen ja nurkassa kyyhöttäminen esimerkiksi musiikkia kuunnellen, mikä toimii varmasti joillekin. Tykkään lämmitellä ja valmistautua yhdessä muiden kisaajien kanssa lämppäalueella ja ottaa rennosti. Sitten, kun päästään itse kisakentälle, saan siinä tilanteessa sellaisen fokuksen ja jonkun extravaihteen silmään, mikä en kyllä missään muualla saa. Se on aina tullut, ja luotan, että se tulee nytkin.”

Millä mielin palaat Tampereelle?

“No kotikisathan on ihan parasta! Tällä kertaa taitaa täältä Konalastakin lähteä mukaan enemmän kannustusjoukkoja kuin koskaan ennen. Kyllä kelpaa! :)”