URHEILIJAN TARINA: Loukkaantumisen takia askeleen taaksepäin ottanut Laura Hämäläinen on esimerkki periksiantamattomuudesta – “Oon joutunut miettimään, miten kääntää vaikea asia voitoksi”

Kuva: Joey Palmroos

Hymyilevät kasvot, aito iloisuus ja tsemppaava olemus. Tämä kaikki huokuu lahtelaisespoolaisesta Laura Hämäläisestä, 25, joka on nimeltä tuttu niin monille CrossFitin ja toiminnallisen harjoittelun harrastajille kuin myös hiljalleen muulle liikkuvalle kansalle.

Sen lisäksi, että kyseessä on fysioterapeutti, tulevana Winter War -viikonloppuna neljä vuotta täyttävän CrossFit Lahden yksi omistaja ja valmentaja, henkilökohtainen valmentaja sekä valmentaja Eevsku Training -verkkovalmennuksissa yhdessä Eveliina Tistelgrenin kanssa, on Hämäläinen samalla lähes täyspäiväinen urheilija ja kuuluu lajissaan, CrossFitissa, suomalaisten urheilijoiden kärkikastiin. Myös WW-kisaradoilla nähty urheilija on lisäksi aktiivinen omilla sosiaalisen median kanavillaan, joiden kautta monet harrastajat ja urheilijat yli lajirajojen seuraavat tämän urheilija-yrittäjä-valmentajan tarinaa.

Hämäläinen on onnistunut luomaan itselleen ympäristön, missä hän toteuttaa omia haaveitaan ja jahtaa samalla tulevaisuuden unelmiaan. Matka tähän pisteeseen ei ole kuitenkaan ollut helppo, vaan osoitus rohkeudesta seurata omaa polkuaan, vastoinkäymisistä ja niiden kääntämisestä voitoksi sekä kovasta työmoraalista.

Katsotaan hetkeksi hieman taaksepäin.

Ensiaskeleensa urheilun maailmaan Hämäläinen otti jo parikymmentä vuotta sitten. Ollessaan vasta viisivuotias Hämäläinen esitti vanhemmilleen toiveen päästä ratsastamaan poneilla, ja muutaman vuoden kuluttua oli selvää, että lajista ja tarkemmin esteratsastuksesta löytyi nuoren tytön intohimo.

– Sieltä se lähti. Koin, että tämä on se mun juttu. Rakastin sitä hommaa ja hyvin pian vietin kaiken vapaa-aikani talleilla. Olin sille hommalle jo nuoresta alkaen todella omistautunut ja tavoitteenani oli päästä Suomen huipulle, Hämäläinen kertoo.

Haave kilpaurasta näkyi nuoren tytön silmissä, mutta vuonna 2008 kaikki kuitenkin muuttui. Hevonen potkaisi Hämäläistä polveen tämän olleessa ratsailla, mikä tiesi esteratsastuksessa koko lapsuutensa ja nuoruutensa valmentautuneelle nuorelle paitsi polvileikkausta, myös rakkaasta kilpakumppanista luopumista ja haaveiden kariutumista.

– Mulla oli hirveä palo ja nälkä sitä kohti, että pääsisin Suomen huipulle, mutta sitten se loukkaantuminen tuli niin hirveän huonoon aikaan. Oon aina halunnut pärjätä ja menestyä, olen aina ollut hyvä koulussakin, ja silloin tuntui, että en päässyt koskaan nauttimaan kilpakentillä siitä kaikesta työstä mitä me tehtiin monen vuoden ajan.

– Palasin vielä hevosiin kun kasvoin poneista yli-ikäiseksi, mutta vuonna 2010 loukkaannuin uudelleen ja päädyin jälleen polvileikkaukseen. Sitä kautta päädyin myös ajattelemaan fysioterapeutin ammattia – mulla oli leikkauksen jälkeen niin hyvä fysioterapeutti ja mietin, että mä haluan joskus olla samanlainen tukipilari ja ammattilainen muille urheilijoille.

“Mulla oli leikkauksen jälkeen niin hyvä fysioterapeutti ja mietin, että mä haluan joskus olla samanlainen tukipilari ja ammattilainen muille urheilijoille.”

Hämäläisen tie vei lukion jälkeen fysioterapeutin opintoihin Lahteen ja sitä kautta toiminnallisen harjoittelun pariin. Ratsastus ja urheilijan tavoitteet jäivät taka-alalle, kunnes vuonna 2014 palo sai uuden kipinän.

– Olin muuttanut Lahteen ja aloittanut opinnot vuonna 2012, mutta huomasin nopeasti sellaisen oudon tyhjiön mun elämässä. Aloitin treenaamisen Forever-kuntosalilla, minne avattiin hieman myöhemmin erillinen toiminnallisen harjoittelun crosstraining-alue. Sitä kautta tutustuin lajiin ja otinkin itse asiassa tavoitteekseni päästä kisaamaan Winter Wareihin talvella 2015.

Samalta salilta löytyi myös toinen nykyisistä yhtiökumppaneista joiden kanssa Hämäläinen päätyi perustamaan Lahden ensimmäistä CrossFit-salia.

– 11.11.2014, muistan päivän vielä tarkkaan, Jussi (Pöysti) soitti mulle mielenkiintoisen projektin tiimoilta ja kysyi, olisinko kiinnostunut. Näimme kaikki kolme vielä samana päivänä kahvilla, minkä jälkeen soitin iskälle, että ”musta taitaa tulla CrossFit-salin omistaja!” Hämäläinen naurahtaa.

– Olin aina vannonut, että musta ei tule yrittäjää, mutta päivääkään en ole katunut. Ja ei, en ollut Winter Wareissa 2015, mutta 2017 sitten olin!

Kuva: Oskari Ranta

Salin perustaminen ei automaattisesti tiennyt askelta CF-urheilijaksi, mutta hyvin pian nälkä kasvoi. Parin vuoden jälkeen mahdollisuudet kilpailemisesta alkoivat konkretisoitua – kansallinen kilpaura alkoi syksyn 2016 Unbroken-kisoista, ja kaksien Winter Warien (2017 & 2018) ja muutamien muiden suomalaisten CF-kilpailujen lisäksi Hämäläinen on ollut mukana Butcher’s Classics -kilpailussa Kööpenhaminassa parinsa Mirka Henrikssonin (os. Haapasalon) kanssa kesällä 2017.

Kilpailut mielessä urheilija lähti tähänkin kauteen. Vuoden 2018 alkupuolella, CrossFit Games Open -karsinnan aikaan, ongelmat vasemman polven kanssa alkoivat.

– Alkuvuodesta polvi kipuili, mutta se saatiin kuriin ja normalisoitua. Kisapreppi Karjalan Kovimpaan onnistui hyvin ja itse kisatkin meni paremmin kuin olin odottanut, Hämäläinen muistelee.

– KK:n jälkeen olimme lomalla Italiassa, minkä aikana polvessa alkoi kuitenkin taas tuntua hieman kipua. Loman jälkeen alkoi aika kova treenijakso ja treeneissä oli paljon volyymia. Hiljalleen tilanne alkoi mennä huonommaksi ja tiedettiin, että näin ei voi enää jatkaa. Lopulta en voinut edes tehdä kehonpainokyykkyä ilman kipua.

Patellajänteen kiinnityskohta oli tulehtunut, mikä tiesi urheilijalle lopulta pakollista pysähtymistä – syksyn voimakauden ohjelma ja muut talven suunnitelmat menivät uusiksi. Edessä oli, urheilijan sanoin, ”oppikirjamainen kyykyn uudelleenrakennus” yhdessä valmentajan, Laura Niemelän, kanssa.

– Onneksi olin tämän hetkisten urheilufysioterapian opintojen tutustunut Vesaan, joka auttoi urheilufysioterapian näkökulmasta minua ja Lauraa polven kuntoutuksen kanssa. Alkuun tein vain staattisia pitoja ja liikuvuusharjoitteita ja siitä mentiin sitten hiljalleen eteenpäin. Jo syyskuussa tiesimme, että WW-karsinta jää tänä vuonna mun osalta väliin.

Valmentaja työssään. Kuva: Hämäläisen kuvat

Tieto kauden päätavoitteen kariutumisesta saisi kenet tahansa epäilemään tekemistään ja myös itseään. Fyysisen takapakin lisäksi henkinen kantti on koetuksella, kun muut urheilijat jatkavat treenikausiaan ja jakavat sosiaalisessa mediassa kehittymistään ja saavutuksiaan. Tämän Hämäläinen myös myöntää.

– Pari viikkoa oli todella rankkaa, mutta pian se lisäsi fokusta: vaikka sitä helposti ajattelisi, että nyt jään toisista jälkeen, niin nyt mulla on ollut sauma keskittyä monien muiden osa-alueiden kehittämiseen. Kyllähän se oli hankalaa, kun kuitenkin juuri kyykyn voiman olisi pitänyt olla viime syksyn isoin kehityskohta. Nyt oon kyllä niin iloinen, että oon tehnyt tämän niin sanotusti ”likaisen työn” pois alta ja päässyt sen myötä eteenpäin. Juuri sain kuulla, että kuntoutus on edennyt hyvin, mikä on hienoa, sillä aikamoista nyhjäämistä se välillä kyllä oli.

Oli mahdollisuus lannistua, mutta myös toimia toisin – se, miten tilanteeseen suhtautuu, määrittää lopulta sen, miten siitä selviytyy ja siitä Laura näyttää loistavaa esimerkkiä.

– Kyllähän tämä on kasvattanut eniten henkisesti. Oon joutunut miettimään, miten kääntää vaikea asia voitoksi. Siis miten kääntää asia oman pään sisällä siitä, että menetin kauden pääkilpailun, siihen, että tämä on parasta mitä tänä vuonna on tapahtunut. Täytyi oppia keskittymään aiempaa paremmin isompaan kuvaan. Ei se aina koko ajan onnistu vieläkään, mutta kuitenkin. Tämän myötä on tullut myös paljon lisää kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä – on pakko pystyä keskittymään omaan juttuun.

– Uskon, että mikäli katsoo laajemmalla mittapuulla, niin tää ei kuitenkaan ollut isoin vastoinkäyminen mitä olisi voinut käydä: en esimerkiksi joutunut tällä kertaa leikkauspöydälle. Vaikka tämä ei ollut mun kohdalla ensimmäinen loukkaantuminen, niin kyllä tästäkin oppi paljon.

Ennen ja jälkeen. Polviprojekti on vaatinut Hämäläiseltä kyykyn mekaniikan uudelleenrakentamista. Kuva: Hämäläisen kuvat

Askel taaksepäin. Iso sellainen.

Mikä saa urheilijan jatkamaan läpi niidenkin hetkien, kun treenikengät haluaisi heittää nurkkaan, jättää pieniltä tuntuvat asiat tekemättä ja antaa vain olla?

– Se on enemmän ehkä itselle siinä, että haluan todistaa itselleni, että musta on siihen. Se liittyy todella vahvasti myös siihen, kun ratsastuksen kanssa tuntui, että kaikki jäi niin pahasti kesken. Mulla on niin kova halu nähdä, miten pitkälle voin päästä. Eikä siis sillä tavalla, että haluan vain menestystä ja mitaleja. Ei. Haluan nähdä, kuinka taitavaksi ja kokonaisvaltaiseksi urheilijaksi voin tulla kun teen kovasti töitä.

– Ja samalla tavallaan näin somen aikana haluaisin myös toimia inspiraationa, etenkin nuorille naisille. Haluan näyttää esimerkkiä, että ei sun tarvitse olla lähtöjäsi kaikkein nopein, vahvin tai taitavin saavuttaaksesi tavoitteesi, vaan tekemällä pitkäjänteisesti töitä sun unelmien eteen voit saavuttaa mitä tahansa. Eikä sun välttämättä tarvitse asettua mihinkään valmiiseen ketjuun tai ajatella, että elämän pitäisi mennä tiettyä kaavaa pitkin eteenpäin. Pääasia on, että jokaisella olisi elämässä joku siisti juttu mikä herättää intohimoa – se voi olla vaikkapa postimerkkien keräily, kuhan se on susta siistiä.

– Mä uskon intohimoon ja siihen, että se vie meitä kaikkia kohti onnellisempaa elämää.

Kun puhe kääntyy intohimoon, huokuu Hämäläisestä selväsanaisuus ja varmuus. Tausta, kokemukset ja vastoinkäymiset eivät ehkä ole tehneet hänen matkaansa helpoksi, mutta juuri ne ovat tehneet hänestä urheilijan, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon ja panostaa työhönsä täysillä.

– Oon todella kova tekemään töitä. Mullahan ei ole niin sanotusti tavallisinta urheilutaustaa, tai siis ratsastus ei oo antanut tähän lajiin oikeastaan minkäänlaista taitopohjaa. Tavallaan kaikki on täytynyt tai täytyy opetella alusta. Oon kuitenkin hevosten kanssa oppinut, että kärsivällisyys ja kova työ palkitaan lopulta. Se on varmaankin se mun vahvuus – en ole se kaikkein lahjakkain, mutta oon valmis tekemään kovasti töitä. Ja jos teen jotain, niin sitoudun aina tekemään parhaani.

Mitä seuraavaksi? Polvi kuntoutuu, ja kyykky ja painonnosto tekevät hiljalleen entistä vahvempaa paluuta.

Kilpailijan nuttu vaihtuu tänä talvena kuitenkin mediapassiin. Vaikka Hämäläistä ei nähdä tulevana WW-viikonloppuna Tampere Areenalla kisaradalla, pyörii urheilija vankasti kaikkialla sen ympärillä. Ideana tuottaa kaksiosainen Winter War Behind the scenes -videosarja, joka julkaistaan kisojen jälkeen Hämäläisen YouTube-kanavalla.

– Perjantailta tulee oma jaksonsa ja lauantailta omansa. Mitään tarkempaa suunnitelmaa ei vielä ole, mutta videoilla tullaan haastattelemaan urheilijoita, kilpailun järjestäjiä ja ydinhenkilöitä. Tää on mahdollisuus tuoda esiin kisojen järjestämisnäkökulmaa ja avata hieman mitä se vaatii, kuten myös kisaviikonloppua yleisen sarjan ja skaalatun urheilijoiden näkökulmasta.

Sen suurempia paljastuksia ei ole vielä luvassa, mutta tarinaa jaksoihin haetaan esimerkiksi sarjojen ennakkosuosikkien haastosta sekä urheilijoiden välisistä kilpailuista. Myös kotimaisille kisaradoille paluun tekevän Mikko Aronpään viikonloppua tullaan mahdollisesti seuraamaan, Hämäläinen vinkkaa.

– Videoiden kautta katsojat pääsevät näkemään, mitä kaikkea kisat on sen kentällä tapahtuvan suorituksen lisäksi.

Seuraa Lauraa hänen Instagramistaan (@laurahoooo) sekä urheilijan YouTube-kanavalta!
BTS Winter War julkaistaan kisojen jälkeen.